Tutkijat ovat jo jonkin aikaa työskennelleet kehittääkseen sekä läpinäkyviä että erittäin johtavia elektrodeja, joilla on minimaalinen materiaalisyöttö. On monia tapoja käyttää sitä. Tällaiset vaihtoehtoiset elektrodit soveltuvat edullisesti aurinkokennoihin ja muihin optoelektronisiin komponentteihin.
Tavoite: löytää ITO:n korvaaja
Useimpien tämäntyyppisten tutkimusten tavoitteena on korvata indium, jota ei enää ole saatavilla ja joka on erityisen kiinnostava indiumtinaoksidina (ITO) optoelektroniikassa. Ja myös vähentää muiden sopivien, mutta kalliiden materiaalien, kuten hopean, käyttöä mahdollisimman paljon.
Teknisesti merkityksellinen ja mielenkiintoinen hinnan kannalta
Heinäkuun 2015 lopussa professori Dr. Christiansenin johtama tutkijaryhmä Helmholtz Zentrum Berlinistä (HZB) kehitti prosessin, joka mahdollistaa läpinäkyvän ja samalla johtavan elektrodin valmistamisen ilman indiumia ja vain pienellä osuudella hopeaa. Uudet elektrodit vaativat vain 0,3 grammaa hopeaa neliömetriä kohti. Tämä on noin 70 kertaa vähemmän hopeaa kuin perinteiset hopeaverkkoelektrodit - hopean nanolanka (AgNW), joka vaatii 15-20 grammaa hopeaa). Tutkimustulos edustaa siten teknologisesti relevanttia ja hintaa kiinnostavaa vaihtoehtoa aiemmille elektrodeille.
Koko artikkeli "Encapsulation of silver nanowire networks by atomic layer deposition for indium-free transparent electrodes" on jo julkaistu Nano Energy Journal -lehden numerossa 16 ja se on ladattavissa maksullisena. Lisätietoja löytyy myös HZB:n verkkosivustolta.
Julkaisu Nano Energy Journal -lehdessä
Artikkelin lataus alkuperäisestä julkaisusta lehdessä "Nano Energy" (Vol. 16, syyskuu 2015) alla olevasta URL-osoitteesta. (Tutkimusryhmä: Manuela Göbelt, Ralf Keding, Sebastian W. Schmitt, Björn Hoffmann, Sara Jäckle, Michael Latzel, Vuk V. Radmilović, Velimir R. Radmilović, Erdmann Spiecker, Silke Christiansen)
Indiumtinaoksidi (ITO)
Kosketusnäyttöteknologian markkinajohtaja on jo vuosia ollut ITO (=indiumtinaoksidi). Se on valittu materiaali, kun korkea läpinäkyvyys kohtaa korkean pinnan sähkönjohtavuuden. Resurssit ovat kuitenkin vähitellen ehtymässä ja hankintahinta on vastaavasti korkea, mikä ajaa kustannustehokkaiden vaihtoehtojen tutkimusta.
